Loka-marraskuu on mennyt hyvin tiiviisti kotona. Mitään isoa ei ole tällä harrastusrintamalla tapahtunut, mutta elämässä mitä isoimman muutoksen (positiivisessa mielessä ja toki myös konkreettisesti) toi mukanaan pieni ihmisenalku. Pieni mies on hurmannut perheemme täysin.

Minulla on onni kuulua perheeseen, jossa käsitöitä tehdään ja arvostetaan. Äitini ykkösmateriaali on kankaat, isälläni puu, veljelläni & miehelläni metalli. Tytär nauttii myös käsillä väkertämisestä ja yritän parhaani mukaan hänelle suoda tähän harrastukseen mahdollisuuksia. On meillä toki "äidin tarroja" ja "äidin papereita" ja "äidin kamera" ja "äidin lankoja", mutta paljon on myös paperia ja lankaa ja maalia ja kyniä ja pikku kamera, joilla saa tehdä ja testata.

Yksi syksyn yhteisprojekti on ollut nukkekoti (koottava sellainen), minä olen saanut kasata ja liimata, tytär on vastannut viimeistelystä kolmevuotiaan innolla. Samalla on tehty tutkimusmatkaa värien yhdistelyn maailmaan, akryylivärit soveltuvat tähän tarkoitukseen loistavasti.